HYVEET – MITÄ JA MIKSI?
Hyveet ovat ne ominaisuudet ja luonteenpiirteet, jotka tekevät meistä hyviä sekä ylipäätään ihmisinä että missä tahansa tehtävässä tai roolissa, jossa satumme elämämme aikana toimimaan. Hyvällä lääkärillä on lääkärin, esimiehellä esimiehen, bändikaverilla bändikaverin ja kasvattajalla kasvattajan hyveet. Ja meillä kaikilla toivon mukaan ne hyveet, jotka tekevät meistä hyviä kanssaihmisiä toinen toisillemme.
Hyveillä on ikää yhtä paljon kuin ihmiskunnalla, ellei enemmänkin. Tietyssä mielessä on perusteltua sanoa hyveiden kuuluvan ihmisen lisäksi myös muiden sosiaalisten eläinlajien – etenkin sellaisten laumassa elävien ja laumana toimivien eläinten kuin susien, norsujen, delfiinien tai mehiläisten – maailmaan, mikä tekee hyveistä vielä paljon ihmissukua vanhemman asian. Joka tapauksessa kaikkiin kulttuureihin kaikkina aikoina on kuulunut jonkinlainen käsitys siitä, mitkä ominaisuudet tekevät ihmisestä hyvän ihmisen.
Eri kulttuurien käsitykset ihmisyydestä ja ihmisenä olemisesta eroavat toisistaan. Siksi on luontevaa ajatella, että myös kulttuureihin sisältyvät näkemykset hyveistä ja siitä, millaista toimintaa voidaan missäkin tilanteessa pitää hyveiden mukaisena, ovat joka kulttuurissa omanlaisiaan. Mutta vaikka erilaisten ihmisten vastaukset kysymykseen ”Mitkä ominaisuudet tekevät ihmisestä hyvän ihmisen?” olisivatkin erilaisia, keskinäisen ymmärtämisen tekee mahdolliseksi se, että itse kysymys on kuitenkin kaikille yhteinen.
Läntisen kulttuuripiirin hyvekäsitys perustuu antiikin kreikkalaisten filosofien, ennen muuta Aristoteleen näkemyksiin. Aristoteleen teoksessaan Nikomakhoksen etiikka kuvaaman hyveteorian ytimessä on näkemys ihmisestä yhteisöllisenä oliona, joka elää koko elämänsä erilaisten yhteisöjen jäsenenä. Voidakseen ja toimiakseen hyvin yhteisö tarvitsee jäsenikseen oikeudenmukaisia ja reiluja, luotettavia ja vastuullisia, rehellisiä ja keskustelevia, avuliaita, ystävällisiä ja toisensa huomioonottavia yksilöitä. Vastaavasti yksilöiden on hyvä kuulua yhteisöön, jossa tällaiset ominaisuudet toimivat ja toteutuvat.
Länsimaissa toisen maailmansodan jälkeen alkanut pitkä kehitys kohti aina vain syvenevää individualismia on siirtänyt hyveet taka-alalle. Yhteisen hyvän sijaan kulttuurin keskiöön ovat nousseet yksilön oikeudet, yksilölliset valinnat ja elämäntyyli sekä omien vahvuuksien ja suorituskyvyn kehittäminen. Kulttuurin kehitys on kuitenkin jatkuvaa heiluriliikettä laidasta toiseen, ja näyttäisi siltä, että suunta on vähitellen kääntymässä äärimmäisestä yksilöllisyydestä yhteisöllisyyden suuntaan. Yhtenä merkkinä tästä on se, että vuosikymmenten hiljaisuuden jälkeen hyveistä puhutaan taas.
Lisää tietoa hyveistä löytyy Antti Kylliäisen väitöskirjasta Hyvän tekijät: hyveet ja arvot yksilön ja yhteisön elämässä (Art House, 2021).