HYVEET KASVATUKSESSA
Kukaan ei synny tähän maailmaan valmiiksi hyveellisenä, mutta jokaisella meistä on valmiudet omaksua hyveitä ja oppia toimimaan niiden mukaisesti. Hyveet ovat meissä eräänlaisina siemeninä, ja jos saamme pienestä pitäen riittävän määrän oikeanlaista kasvatusta, hyveet alkavat meissä kasvaa ja kukoistaa, sekä omaksemme että muiden iloksi. ”Ei siis ole vähämerkityksistä, tuleeko pienestä pitäen kasvatetuksi sellaisiin tai tällaisiin tapoihin – ero on suuri ja voi sanoa, että siitä riippuu kaikki”, kuten Aristoteles Nikomakhoksen etiikassa toteaa.
Hyvekasvatus on kaikkea muuta kuin vaikeaa. Sen hallitsee jokainen kasvattaja, niin ammattilainen kuin amatööri. Ainoa, mitä hyvekasvattajalta vaaditaan, on jonkinlainen ymmärrys siitä, mikä on hyveiden merkitys ihmisen elämässä ja mitä lapsen ja häntä ympäröivän yhteisön arjessa keskeiset hyveet käytännössä, sanojen, tekojen ja toiminnan tasolla tarkoittavat.
Vaikka oma esimerkki on niin hyve- kuin muussakin kasvatuksessa tärkein työkalu, kasvattajan ei tarvitse itse hallita hyveitä keskivertoa paremmin. Epäonnistua saa, sillä kasvatuksessa huonokin esimerkki on kasvatuksen kannalta hyvä esimerkki, edellyttäen että kasvattajalla riittää nöyryyttä tunnustaa virheensä. Kasvatettavat tarttuvat hanakasti kasvattajan virheisiin, oppivat niistä ja auttavat kasvattajaakin oppimaan. Jos kasvattajalla on viisautta ottaa tarjottu oppi vastaan, hyvekasvatus laajenee yhteiseksi kasvu- ja oppimisprosessiksi.
Yksi hyveellisyyden ja hyveiden mukaisen toiminnan tärkeimmistä periaatteista on, että sen on perustuttava vapaaehtoisuuteen. Siksi hyvekasvatuksen tarkoituksena ei ole ainoastaan saada lapsi toimimaan hyveiden mukaisesti, vaan toimimaan niin omasta halustaan ja valinnastaan. Jotta näin tapahtuisi, lapsen on tärkeää saada mielihyvää hyveen mukaisista teoistaan, sillä kuten antiikin filosofit jo totesivat, ihminen tekee mieluiten niitä tekoja, joiden tekeminen tuottaa hänelle nautintoa.
Helpoin ja tehokkain keino lapsen mielihyvän synnyttämiseen ja vahvistamiseen on aikuisen antama kehu ja kiitos. Jäätyään kerran kiinni hyveen toteuttamisesta ja saatuaan kiittämisen arvoisesta toiminnastaan ansaitsemaansa palautetta lapsi haluaa kokea saman uudelleen ja etsii mahdollisimman pikaisesti uuden tilaisuuden hyvän tekemiseen. Mitä johdonmukaisempaa ja järjestelmällisempää hyvien tekojen huomaaminen ja niistä kiittäminen on, sitä pikemmin niiden tekemisestä tulee lapselle tapa, ja sitä tiukemmin hyveet kiinnittyvät hänen luonteeseensa.
Lisää tietoa hyveistä ja kasvatuksesta löytyy osoitteesta: